torstai 13. syyskuuta 2012

if practice makes perfect, and no one is perfect, why practice

Tänään ajattelin kertoa teille pienen kertomuksen siitä, miten päätettiin äitini kanssa aloittaa näin syksyn kunniaksi taas jumpassa käynti. Ja sehän meni aivan nappiin, tiistaina pilatesta ja keskiviikkona perusjumppaa.
Tiistaina lähdettiin aikataulusta myöhässä pyöräilemään kohti kuntosalia - eihän sitä nyt jumppailemaan hitto bussilla mennä. Ajettuamme sata metriä huomasimme että meikäläisen fillarista on molemmat sisäkumit puhki, ja tien reunassa kiroillessani onnistuin vielä huitasemaan rakkaan Joponi takaheijastimen rikki. No mutta hei mikäs siinä, heitetään fillarit takasin pihaan ja kävellään nopeasti salille - puolimatkassa päätettiin että eihän me sinne (eipä) ehditä joten kävellään Lidliin. Ostin kaksi litraa suklaamaitoa. Desiäkään ei ole enää jäljellä. Mutta hei mitäs siitä, keskiviikkona mennään sinne perusjumppaan niin ei yksi väliin jätetty pilates haittaa!
Arvatkaa mitä tehtiin keskiviikkona? Maattiin sohvalla ja katsottiin Limitless. Syötiin kiinalaista ja mä vetäsin siihen jälkkäriksi popcorneja ja suklaalevyn.
Ensi tiistaina mennään taas pilatekseen.


Näissä kuvissa mä makaan. Se on aina ollut yksi mun lukuisista erityistaidoistani.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

aahhahaha nauroin ääneen lukiessani tätä!

hanna maria kirjoitti...

Toivottavasti se on hyvä asia :-D